Vesi on elämänehto - ruskeanakin

Ei kai sitä kukaan kiellä, että Aurajoen veden väri on kalsareista tuttu. Ainakin Jyrki Lehtola on puhunut Turusta kaupunkina, jonka halkaisee ruskea viiva jne.

On tässä silti aivan mahdollista käyttää toisenlaisiakin tulokulmia tähän mudalla jatketun veden problematiikkaan.

Tänä suurena hellekesänä -  melkein huomaamattomalla tyhjäkäynnillä eteenpäin sotkeva Aurajoki nostaa pintaan välähdyksiä Mississippijoesta. Ei tietenkään siitä oikeasta, vaan sen sijaan siitä todellisemmasta. Siitä, joka on elokuvista jäänyt osaksi sameita muistojamme.

...ai, se olikin vesisoihtu...

Edellisen kuvan veistos oli Terho Sakin vuonna 1975 ulos suureen julkisuuteen antama lausunto, että mikä oikein on se soihdun perimmäinen olemus.

Se vuotaa sittenkin!

Minkä välistä neste valuu? Kuorittujen häpyhuulten? Kirkkaudesta päätellen neste ei ainakaan voi olla peräisin viereisestä Aurajoesta.

Eipä silti: hieno veistos kauniilla paikalla.

Turun "vanha" kirjastorakennus

Turun entinen kirjastorakennus on tiettävästi kopio Tukholman säätytalosta. Oli miten oli, niin on se sellaisenakin silti kaunis rakennus. Ja sen edusta kahviloineen nostaa esille jonkin ulkomaihin liittyvän mielikuvan.

Höyrylaiva Ukkopekan kotisatama

Mikseivät muutkin risteilysatamat voi näyttää samalta kuin höyrylaiva Ukkopekan kotisatama?

Höyrylaiva Ukkopekka tarjoaa miellyttävän elämyksen

Niinhän sitä tavataan sanoa, että eläimiin ja kansantanssiin ei kannata sekaantua. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että kyllä ne Ruotsin risteilytkin kuuluvat päivänselvästi sinne hämärähommien puolelle.

Sen sijaan risteily höyrylaiva Ukkopekalla on kokemus, jota kehtaa jälkikäteenkin muistella. Se on sopivan mittainen; eihän kukaan täysijärkinen ihminen halua viettää puolta vuorokautta - kokonaisesta puhumattakaan - kelluvassa kapakassa.

Ukkopekka myös tarjoaa muun ohessa matkustajalle kaikki Ruotsin-risteilyjen hyvät puolet. Muutaman tunnin aikana ehtii nähdä maisemista sen kauneimman osan, sekä syödä ja juoda miellyttävissä puitteissa - kohtuudella.

Eikä risteilykokemukseen Ukkopekalla kuulu sitä saatanallista jonottelua, josta vikingsiljat ovat tunnettuja. Sitä paitsi Ukkopekan satamalaituri sijaitsee melkein kaupungin sydämessä, ja joka tapauksessa kohtuullisen kävelymatkan päässä torilta.

Ravintola Hermann panee olutta ja pyöräilijää halvalla

Läntisen Rantakadun varrella sijaitsevaa Panimoravintola Hermannia sanotaan hyvätasoiseksi ravintolaksi. En tiedä, koska en ole vielä kertaakaan tuossa ravintolassa ehtinyt käydä. Sinänsä paikka kyllä houkuttelee, eikä pelkästään ruokansa takia: ravintola on etuoikeutettu kauniin Aurajoki-maisemansa takia.

Hermann on kuitenkin jostain syystä käsittänyt väärin tämän etuoikeutensa ripustamalla teräsaitaansa pikkusieluisuudesta kertovan kyltin. Polkemalla pyöräilijää se on samalla tullut panneeksi aivan liian halvalla eurooppalaista kaupunkikulttuuria.

Eikä tuollainen huonosta arvostelukyvystä, ja vielä sitäkin huonommasta mausta kertova vieraiden ihmisten läksyttäminen houkuttele syömään. Eihän?

Sitä paitsi hyvätasoinen ravintola ei saa milloinkaan sortua leikkimään liikennepoliisia tai naapurustoaan verhojen takaa kyttäävää kiusankappaletta. Sen sijaan Hermannin kannattaisi mitä pikimmin lakaista terassiltaan pois halpahintaisuuden sanomaa julistavat Carlsberg-rätit.

m/s Airisto edustaa kauniisti Turkua

Aurajoen varrelta voi vielä tänäkin päivänä löytää jotakin vanhaa ja aidosti kaunista - sellaista, mikä nimenomaan hieman nukkavieruna miellyttää silmää.

Siksi m/s Airisto on osa kulttuuria. Sen vastakohta on posliininen muskelivene, joka turhanaikaisen yrittämisen ja hinkkaamisen siivin syöksähtää ennenaikaisesti elämän tielle.

Turkulaiset tulevat: oletko valmis?

Turkulaiset tervehtivät kaupunkiin saapuvaa tulijaa viimeistään Aurasillalla. Sieltä ne seilaavat puitten siimeksistä kasvot asiallisilla peruslukemilla, ilman mitään turhaa pellemeininkiä. Ja kaikki tämä vain siksi, että he voisivat ottaa sydämellisesti vastaan Suomesta tulleen muukalaisen.